Verohallinnosta oli annettu ohje, että yritysten alle 12.000 euron epäilyttäviin verovähennyksiin ei puututa kuin poikkeustapauksissa. Sen sijaan keskitytään suurempiin tapauksiin ja jatkuvan, johdonmukaisen verojen välttelyn paljastamiseen. Verohallinnon johdon mukaan tämä on johtanut parempiin tuloksiin rikollisen menettelyn paljastamisessa ja lisääntyneisiin verotuloihin.
Toimintojen priorisointi ja resurssien kohdentaminen sinne missä ne tuottavat eniten hyötyä on arkipäivää yrityksissä. Jo vuosia niissä on myös käytetty riskiarvioon perustuvia kontrolleja. Monissa yrityksissä matkalaskuja ei ole aikoihin tarkastettu ja hyväksytty, vaan kontrolli perustuu siihen, että vain suurimmat tai jollain tavalla odotetusta poikkeavat tarkistetaan. Samoin ostolaskujen kohdalla on usein laskettu minkäkokoisia laskuja kannattaa yleensä käsitellä; rajan alle jäävät päästetään suoraan maksuun ja jälkikäteisanalyysillä suodatetaan väärinkäytökset pois.
Samaa ajattelutapaa on sovellettu verohallinnossa. Kaikki eivät kuitenkaan näe asiaa samoin. Yksi verovalvojista purkaa turhautumistaan toiminnan järkeistämiseen Helsingin Sanomille. Hänelle on tärkeämpää, että kaikista virheistä rangaistaan, kuin se onko siinä kokonaisuuden kannalta mitään järkeä. Itse hän toki esiintyy anonyymisti, ettei joutuisi vastuuseen teostaan.
Median sympatiat ovat turhautuneen verovalvojan puolella. Samalla logiikalla tosin voitaisiin vaatia, että joka kadunkulmaan on sijoitettava poliisi, muuten jotkut pääsevät kävelemään punaisia päin ilman rangaistusta. Poliisi kuitenkin saa käyttää järkeä ja tarveharkintaa, koska punaisia päin käveleminen ei herätä samanlaisia intohimoja kuin se, että yksikään veroeuro ei jäisi keräämättä.
Samassa artikkelissa kerrotaan että verohallinto on saanut nykyisen pääjohtajansa kaudella paljon kiitosta hyvästä asiakaspalveluasenteesta, joustavuudesta ja virtaviivaistamisesta. Asiayhteys on ilmeinen, mutta ei vaikuta artikkelin sävyyn.
On hyvä uutinen, että verohallinnossakin on keskitetty resurssit sinne missä ne tuottavat parhaiten ydintehtävien kannalta, sekä verotuoton että tahallisten väärinkäytösten paljastamisen näkökulmasta. Verohallintoa tulisi onnitella siitä syyttämisen sijaan. Ellei sitten pidä veronmaksajien kurittamista ydintehtävänä.
